EU-lainsäädäntö

Säädösten laatiminen EU:ssa

Tärkeimmät EU:n säädöstyypit ovat direktiivit ja asetukset. Direktiivit on saatettava kussakin jäsenmaassa erikseen voimaan, mutta asetukset ovat sitovia sellaisenaan.
EU:ssa säädösten laatimiseen osallistuvat Komissio, Parlamentti ja Neuvosto. Neuvosto kokoontuu useassa eri kokoonpanossa asiasta riippuen. Komissio antaa esitykset säädöksistä. Se esittää säädösehdotuksen samanaikaisesti EU:n Parlamentille ja Neuvostolle.

Parlamentti hyväksyy kantansa säädökseen ja toimittaa sen Neuvostolle. Jos Neuvosto hyväksyy Parlamentin ensimmäisen käsittelyn tuloksen, ehdotettu säädös katsotaan annetuksi. Jos Neuvosto ei hyväksy Parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaa, se laatii oman kantansa. Parlamentilla on kolme kuukautta aikaa reagoida. Se voi hyväksyä Neuvoston kannan tai olla ilmaisematta kantaansa: Siinä tapauksessa ehdotettu säädös katsotaan annetuksi Neuvoston kannan mukaisesti.

Parlamentti voi tehdä tarkistuksia neuvoston kantaan tietyin rajoituksin. Tässä tapauksessa Neuvostolla on kolme kuukautta aikaa hyväksyä Parlamentin tarkistukset, jolloin ehdotettu säädös katsotaan annetuksi tai Neuvosto hylkää ne: sovittelukomitea 27 jäsentä parlamentista ja 27 jäsentä Neuvostosta kutsutaan koolle lähentämään eri kantoja toisiinsa.

Parlamentti voi myös hylätä Neuvoston kannan jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä: säädösteksti hylätään.

Kolmannessa käsittelyssä, jos sopu löydetään, sovittelukomitea hyväksyy neuvoston kantaan ja Parlamentin toisen käsittelyn tarkistuksiin perustuvan yhteisen tekstin.
Jos Neuvosto ja Parlamentti hyväksyvät yhteisen tekstin kokonaisuudessaan, säädös katsotaan annetuksi. Jos sovittelukomitea ei onnistu laatimaan yhteistä tekstiä tai jos Parlamentti tai Neuvosto ei hyväksy sitä, katsotaan, ettei säädöstä ole annettu.